tisdag 25 juni 2013

Haaveet kaatuu

Jouduin poistumaan viikonlopun MM-katsastuksista häntä koipien välissä. Tuntui siltä, kuin olisi ollut iso leima otsassa. Petturi. Oli aika tyly automatka Ilomantsista Pohjanmaalle. Itkin Joensuuhun asti, istuin apaattisena katsomassa ikkunasta ulos Kuopioon asti ja vasta sen jälkeen olo helpottui vähän. On ollut vaikea kausi, mutta siitä huolimatta minulla on ollut ihmisiä ympärilläni, jotka ovat uskoneet minuun. Kiitos teille siitä. Kiitos ja anteeksi.

Eri taholta on viime aikoina tullut sama viesti. Kuntosi ei ole niin huono kuin itse uskot. Suurin puute on itseluottamuksessa. Sen takia olen oikeasti yrittänyt ajatella positiivisesti viime viikkojen aikana. Jostain syystä polvi alkoi paranemaan pari viikkoa sitten ja en voi väittää, että se kisoissa olisi hidastanut minua juurikaan. Keräsin positiivista energiaa ja katsastuksiin lähdettyäni uskoin todellakin, että kuntoni on riittävän hyvällä tasolla.

Sen takia pettymys iski vielä kovemmin. Sunnuntain pitkän matkan kisassa olin aivan lahna. Jostain syystä olin sinä päivänä poikkeuksellisen voimaton. Tällä hetkellä en osaa sanoa syytä siihen, eikä edes kiinnosta ottaa selvää. Nyt on joka tapauksessa liian myöhäistä. Sen verran olen ainakin oppinut tuntemaan kroppaani, että tiedän etten ole sellainen, joka pääsee huippukuntoon parissa viikossa. Jotkut saattaa päästä, mutta minä en. Tarvitsen treeniä alle, että jalkani pelaavat. En yksinkertaisesti ehtinyt sellaiseen kuntoon kuin kuvittelin ehtiväni.

Olisin todellakin halunnut päästä mukaan MM-kisoihin. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta samalla tiedän, ettei olisi ollut yhtä kivaa juosta kotikisoissa puolikuntoisena. Pitää vaan hyväksyä tilanne. Polvi on pilannut kauteni tähän asti. Pystyn toki vielä parantamaan kuntoni, jos se polvi nyt alkaisi kestämään harjoittelua. Jos minut valitaan Euromeeting-joukkueeseen, juoksen mielellään siinä. Ja onhan tässä vielä syksyllä kisoja jäljellä. Toivotan koko Suomen MM-joukkueelle onnea kisoihin. Olette kaikki ansainneet paikkanne joukkueessa. Valitettavasti en itse pysty osallistumaan juhlaan tällä kertaa.

_______
Porren

onsdag 5 juni 2013

Taistelu jatkuu

Vaikean kevään jälkeen näkyy valoa tunnelissa. Kroppa tuntuu tällä hetkellä kohtuuhyvältä ja yleisvointi on parantunut. Masennusoireet hävisivät ja pystyn taas nauttimaan siitä, mitä teen. Mutta polvivammani estää minua vieläkin juoksemasta. Kävin magneettikuvauksessa ja vasta viime perjantaina sain tietää tulokset. Ongelma ei ollutkaan tulehtunut limapussi, vaan lumpion sisäsivulla olevan nivelpussin poimu. Tämä kutsutaan plicaksi ja ei sinänsä ole niin vakavaa, mutta saattaa vaatia leikkauksen. Kummaa, kuinka paljon tuhoa yksi kaatuminen voi aiheuttaa. Mutta elämä on.

Tänään kävin asiantuntijalla ja päätettiin, että yritän vielä päästä kuntoon MM-katsastuksiin, nyt kun olo muuten on ollut parempi. Sen lisäksi polvi tuntuu ainakin pikkasen paremmalta koko ajan tällä hetkellä, kun olen välttänyt sellaista, mikä sattuu. Nyt pystyn jo pyöräilemään ja tekemään muuta korvaavaa. Olen optimisti ja uskon, että pystyn myös juoksemaan pian taas. Sain tänään vielä kortisoni-piikin, nyt kun ensimmäistä kertaa oikeasti tiedettiin mistä kipu tulee ja toivotaan, että se auttaa.

Eli tähtään siihen, että juoksen ainakin jossain muodossa Jukolan viestissä ensi viikolla ja sen jälkeen MM-katsastuksissa juhannusviikonloppuna. Tiedän, että monta treeniviikkoa on nyt mennyt hukkaan, mutta toivon, että kunto löytyy vielä ruosteen alta, jos saan jalan kuntoon. Pohjaa olen ainakin rakentanut talven aikana. Jos polvi ei sittenkään parane tai jos epäonnistun katsastuksissa, marssin suoraan leikkauspöydälle ja suoritan kuuden viikon jäähyn ja palaan kehiin taas syksyllä. Eli tässä mennään tällä hetkellä.

Minusta tehtiin myös pieni juttu Svenska Yle:n urheilu-uutisiin. Saa katsoa, mut ei ole pakko :)


Video (TV-versio): http://arenan.yle.fi/tv/1931770


________
Fredric